Suomalaisten kuolleisuus muutamilla paikkakunnilla sotavuosina 1808-09

Venäjän keisari Aleksanteri I:n joukot ylittivät ilman sodanjulistusta Venäjän ja Ruotsin välisen valtakunnan rajan 21.2.1808. Rajan ylitys tapahtui Pyhtään Ahvenkoskella varhain aamulla. Suomen alueen väestö joutui tahtomattaan nappulaksi suurvaltajohtajien pelikentällä. Kuvio, mikä tuli tulevina vuosikymmeninä ja -satoina vielä toistumaan.

Taistelusta huolimatta Suomen joukot joutuivat ylivoiman edessä perääntymään ja siten päästämään valloittajan tappokoneiston yhä syvemmälle Suomen alueelle. Vastaavalta suomalaiset onnistuivat pääosin välttymään toisen maailmansodan aikana tuloksekkaiden torjuntataisteluiden ansiosta. Tilastoista on nähtävissä sotavuosien (1808-1809) kuolleisuuden suhteellinen osuus koko vuosikymmenen kuolleisuudesta  Tampereella, Porvoossa, Punkalaitumella, Kuopiossa, Ulvilassa, Porissa ja Vähäkyrössä. Lähteinä on käytetty hiski.genealogia.fi -sivustolle kerättyjä haudattujen tilastoja.

Porvoon venäläiset valtasivat 23.2.1808, Vähäkyrön kesäkuun lopussa ja muut yllä luetellut paikkakunnat maaliskuun puolivälin tienoilla. Näin ollen ruotsalais-suomalainen valta kesti 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä noin 8 vuotta ja 3 kuukautta (99kk) ja venäläinen valta 21kk. Prosentuaalisina osuuksina koko vuosikymmenestä 82,5% sekä 17,5%.

Alla paikkakunnittain koko vuosikymmenen aikana kuolleet sekä venäläismiehityksen aikana menehtyneet ja näiden prosentuaalinen osuus:

Porvoo           3 151             867                27,5%

Tampere        195               66                 33,8%

Punkalaidun    625               261                41,7%

Kuopio            4 621             1 834            39,6%

Ulvila             453               146               32,2%

Pori                1 411             473               33,5%

Vähäkyrö        1 187             532               44,8%

Listan jokaisella paikkakunnalla ihmisiä kuoli suhteellisesti merkittävästi enemmän venäläismiehityksen aikana ajanjakson pituuteen nähden kuin aikana ennen miehitystä. Kirkonkirjoissa mainittavien kuolinsyiden perusteella ei ole nähtävissä venäläisten harjoittaneen suuressa määrin väkivaltaista terroria. Täysin suomalainen siviiliväestö ei kuitenkaan maahantunkeutujan veritöiltä välttynyt.

Esimerkkipaikkakunnilla venäläiset tappoivat seuraavat:

10.11.1808 Kuopiossa Anders Turuin (skjuten af ryssar)

24.7.1808 Tampereella Anders Tegerström ja Vilh. Pet. Nordfors (ihjälstucken)

Olivat Lielahdella kalastamassa, kun venäläiset alkoivat ampua heitä. Olivat tulleet maihin ja aikeissa lähteä kotiin, kun venäläiset tappoivat heidät. Heidät haudattiin Harjun (nykyisen Lamminpään) hautausmaalle.

28.6.1808 Vähäkyrössä Susanna Jacobsdotter (af en rysk kosack dödskjuten)

Väkivaltaa kohtalokkaammaksi muodostuivat mm. sellaiset kulkutaudit kuin rödsot (punatauti) ja rötfeber (mätäkuume). Esimerkiksi Ulvilassa kirjattiin vuosina 1800-1807 11 mätäkuumeeseen ja 1 punatautiin kuollutta, mutta vuosina 1808-1809 mätäkuume vaati 47 ja punatauti 7 ihmishenkeä. 

Koska lukujen perusteella on havaittavissa selkeä yhteys kuolleisuuden kasvun ja venäläismiehityksen välillä voikin sodan alkamisen 211:ntena vuosipäivänä heittää ilmoille kysymyksen: Olisiko kuolema osunut kyseisenä aikana harvemman suomalaisen kohdalle, jos puolustava armeija olisi ollut sotilasmäärällisesti suurempi ja paremmin varustettu ja siten kyennyt torjumaan vihollisen?